Tätä tositapahtumaa on pidetty viestinnän opetuksessa malliesimerkkinä siitä, mitä viestinnässä voi tapahtua. Kuvaus löytyy esimerkiksi Osmo A. Wiion kirjasta (1. painos 1968) ”Ymmärretäänkö sanomasi?”

Tapaukseen liittyy monta epäonnekasta seikkaa, kuten se, että Titanicin edellä samaa kurssia kulkeneelta laivalta lähetetyt Titanicia edessä olevasta ajojäästä varoittavat radiosanomat hukkuivat Titanicin radiohyttiin samaan aikaan tulleiden muiden sanomien alle. Viesti ei mennyt perille laivan kapteenille ja Titanic törmäsi jäävuoreen.

Sama epäonni seurasi jatkossa. Törmäyksen tapahduttua Titanicilta lähetettiin avunpyyntösanoma puolestaan jäävuoritörmäyksen välttäneelle alukselle. Radioyhteyttä ei kuitenkaan saatu, koska kyseisen laivan ainoa sähköttäjä ja radiosanoman ymmärtäjä oli mennyt nukkumaan. Viimein Titanicilta ammuttiin hätäraketit, mutta epäonneksi punaisia hätäraketteja ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan lähetettiin valkoisia ilotulitusraketteja. Toiselta alukselta sanoma ymmärrettiin väärin, luultiin, että tilanne Titanicilla on hallinnassa ja että siellä jatketaan juhlimista jopa ilotulitusraketteja ampumalla.

Sanomien hukkumisia ja väärinymmärryksiä tapahtuu jatkuvasti. Tyypillistä on esimerkiksi se, kun toinen sanoo, ettei ole saanut tiettyä sähköpostiviestiä. Monesti kyse on kuitenkin siitä, että viesti on tullut sähköposteihin, mutta se on hukkunut lukemattomien muiden sähköpostien joukkoon ja jäänyt siten lukematta. Tai sähköpostiosoite on ollut väärin kirjoitettu, jolloin viesti ei todellakaan ole edes saapunut. Tai kuinka moni on kuullut kommentin alkavan seuraavasti: ”Minä ymmärsin, että…”

Vaikka kyseisiä tilanteita ei voi verratakaan kriittisyydeltään ja traagisuudeltaan Titanicin tapaukseen, silti enemmän ja vähemmän vakavia esimerkkejä riittää tänäkin päivänä. Ajankohtainen täällä Suomessa on myrskytuhot ja niiden aiheuttamat sähkökatkokset. Sähkökatkoista ja niiden korjaustahdista tiedottaminen asiakkaille on kangerrellut ja ihmisten on ollut jopa mahdotonta tavoittaa energiayhtiönsä henkilöstöä saadakseen tietoa tilanteesta.

Myrskytuhot toivat poikkeustilanteen ja konkreettisesti esille sen, miten tärkeää ajantasainen kriisiviestintäsuunnitelma ja viestintävalmius ovat.

Vuosi 2011 on ollut Euroopan unionissa vapaaehtoistoiminnan teemavuosi. Teemavuoden aikana vapaaehtoistyötä on tehty tunnetummaksi ja samalla on korostettu vapaaehtoistyön yhteiskunnallista merkitystä.

Vapaaehtoisvoimin tehdään tärkeää työtä niin paikallisella, valtakunnallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Vapaaehtoistyön yhteiskunnallinen merkitys onkin huomattava. Vapaaehtoistyö täydentää yhteiskunnan virallista toimintaa muun muassa tuomalla asiantuntemusta viranomaisten ja päättäjien käyttöön. Järjestöt antavat lausuntoja, tiedottavat ja ottavat muutenkin kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin vaikkapa keskustelutilaisuuksia järjestämällä. Moni vanhempi puolestaan tietää lastensa liikuntaharrastusten kautta, miten korvaamatonta vapaaehtoistyö on liikunta- ja urheiluseurojen toiminnalle.

Monen järjestön ongelma tosin on liian pieni aktiivisten toimijoiden määrä. Tehtävää olisi paljon, mutta tekeviä käsiä liian vähän. Tällöin vaarana on, että toiminta uhkaa hyytyä lopulta kokonaan. Euroopan vuoden 2011 teemavuonna onkin kannustettu yhä useampia mukaan vapaaehtoistoimintaan.

Vapaaehtoistyössä mukana olemalla voi vaikuttaa ja edistää tärkeitä asioita ja aatteita. Samalla voi olla yhdessä samanhenkisten kanssa ja saada uusia oivalluksia sekä oppia uusia taitoja. Vapaaehtoistyössä löytyy monenlaisia tehtäviä, vähemmän aikaa vievistä vaativampiin tehtäviin. Aina oma elämäntilanne ei kuitenkaan ole sovelias aktiiviselle osallistumiselle. Silloin esimerkiksi pelkkä yhteisön rivijäsenyys on jo hyvä kannanotto kyseisen asian puolesta.

Koivukylän alueella toimii useita järjestöjä, kuten Toimiva Koivukylä – Toimari ry:n jäsenjärjestöluettelosta lehden toiselta sivulta saamme nähdä. Ei muuta kuin rohkeasti mukaan toimintaan!

Voihan sitä viisastella, että entä sitten, mitä väliä? Eliölajeja on kuollut sukupuuttoon maailman sivu kautta aikojen. Ei dinosauruksiakaan enää tallustele maapallolla, ei ole tallustellut 65 miljoonaan vuoteen.

Ei niin, mutta tämä nykyään meneillään oleva 6. sukupuuttoaalto poikkeaa edellisistä sukupuuttoaalloista eli ajanjaksoista, jolloin hyvin moni eliölaji katoaa samanaikaisesti lyhyellä aikavälillä.

Tämä 6. sukupuuttoaalto on pääosin yhden lajin aiheuttama ja se laji on ihminen! Koskaan aikaisemmin ei yksikään laji ole pystynyt saamaan aikaiseksi tällaista tuhoa kuin ihminen. Toiseksi lajien häviämisnopeus ihmisen toimintojen seurauksena on nyt huomattavasti suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja vauhti sen kuin kiihtyy!

Luonnon monimuotoisuutta köyhdyttävät niin ympäristön saastuminen, elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen kuin esimerkiksi eläinkantojen ekologista kestävyyttä huomioimaton metsästys ja pyydystäminen. Muun muassa uhanalaisilla lajeilla, niiden osilla tai uhanalaisista lajeista valmistetuilla tuotteilla käytävä kauppa ei ole merkityksetöntä.

Ihmisen sietää katsoa peiliin ja kysyä, onko toimintamme kestävän kehityksen mukaista? Tai ennemminkin tunnustaa, ettei ole ja sen vuoksi tunnustaa myös, että tapoja tulee korjata ja luonto ottaa paremmin huomioon toiminnassamme, oli se sitten metsästystä tai vaikka uuden asuinalueen suunnittelua. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta hyötyy myös ihminen itse.

Vantaalla laaditaan toimenpideohjelmaa perusopetuksen tuen rakenteista ja opetusjärjestelyiden kehittämisestä. Ohjelmaesitys on lausuntokierroksella ja opetuslautakunta käsittelee sitä marraskuussa.

Tavoitteena on, että mahdollisimman moni oppilas voi käydä omaa lähikouluaan. Oppimisen tukimuotoja järjestetään uudelleen niin, että jokainen koulu vastaa kaikkien oman alueensa lasten koulunkäynnistä.

Erityisoppilaat saisivat siten tarvitsemansa tuen lähikoulussaan. Osa keskitetyistä opetuspalveluista, kuten autismiluokat, kuitenkin säilyvät.

On hyvä, ettei oppilaan tarvitse etsiytyä tarvitsemansa opetuksen luo vaan että koululainen saa opetusta, myös erityisopetusta, lähikoulustaan. Ohjelmaesityksen mukaan uudistuksessa otetaankin käyttöön monipuolisia eri tilanteisiin soveltuvia tukimuotoja.

Esityksessä korostetaan, ettei kyse ole säästöistä, vaan olemassa olevat resurssit halutaan kohdentaa entistä tarkoituksenmukaisemmin.

Hyvätkin käytännöt saattavat kuitenkin sisältää heikkouksia. Osa vanhemmista pelkää, että järjestelmään hukkuu erityislapsia - esimerkiksi oppilaita, jotka eivät pärjää isossa ryhmässä ilman riittävää tukea.

Onko tukiresursseja tarpeeksi saatavilla niin, ettei tilanne luokassa mene mahdottomaksi opettaa kaikkia silloin, kun erityislapset ovat integroituna yleisopetukseen?

Yksikään oppilas ei saa jäädä ilman tarvitsemaansa tukea ja opetusta. Ohjelmaesityksessä luvataan, että ohjelmaa arvioidaan ja tarkistetaan sen kaikissa vaiheissa ja että sama koskee kehitettävien toimintamallien toteutumista ja vaikuttavuutta.

Hyvä niin. Kouluille on turvattava riittävät tukiresurssit ja käytäntöjä täytyy voida tarpeen vaatiessa muuttaa ja räätälöidä edelleen.

Erja Hakkarainen
Maria Salonen

On ollut Forma-Futura –tapaus, Peltomäen naissuhteet, kokoomukselle epämieluisat Peltomäen näkökulmat Helsingin ja Vantaan yhdistämisestä ja Östersundomin rakentamisesta. Kaikkia ulottuvuuksia, mitä tapahtuneen kulkuun liittyy, tuskin on edes kerrottu avoimesti julkisuuteen.

Julkisuuteen annettiin myös kuva poliittisesti yksimielisestä näkökannasta, ettei Jukka Peltomäellä ole edellytyksiä toimia kaupunginjohtajana. Näinhän asia ei ollut, päätös oli kokoomuksen ja SDP:n yhteinen neuvottelutulos, siinä ei juuri muita kuunneltu.

Sirkuksia tarvitaan kulttuurin puolesta ja mielenvirkistykseen. Olen käynyt viime vuosina useasti lasteni kanssa sirkuksessa. Kuluneena kesänä vein taas lapseni sirkukseen ajatellen, että lapset saavat elämyksiä, vaikken itse välittänyt sen kummemmin. Yllätyksekseni nautin esityksistä, erityisesti taitavan jonglöörin numerosta. Jonglööri aloitti muutamalla pallolla ja palloja lisättiin esityksen vaikeutuessa sitä mukaa. Siinä jonglööri sitten teki taitavasti erilaisia kuvioita palloilla heitellen ja ohjaillen niitä muun muassa selän kautta. Yksi huti tuli, mutta se ei kokonaisuutta haitannut. Uusi pallo avustajan turvin tilalle ja esitys jatkui. Yleisö oli haltioissaan.

Vantaan kaupungin kaupunginjohtaja-tapauksessa kuviot ovat sen sijaan olleet sekaisin mennen tullen, huteja on tullut enemmän kuin osumia. Kun kaupunginjohtajaa valitaan, selvitettäköön taloudelliset sidonnaisuudet ja varmistettakoon myös muut tekijät etukäteen perin juurin niin, ettei spekulointeihin tarvitse lähteä ja tapahtuman anneta kehittyä vastenmieliseksi näytelmäksi. Poliittista sirkuspelleilyä ei tarvita.

Valitus on paikallaan. Esimerkiksi jäänestokemikaalit ovat olleet riesa jo turhan pitkään, tai ei niinkään kemikaalit vaan tapa, jota asiaa on hoidettu tai jätetty hoitamatta. Lentokentän glykolipäästöt ovat jo pitkään aiheuttaneet asukkaille hajuhaittoja talviaikaan. Purojen elämä puolestaan kärsii glykolin haitoista koko vuoden. Esimerkiksi uhanalaisen taimenen poikaset eivät pysty kehittymään päästöjen aiheuttamissa hapettomissa oloissa.

Kohti kestävää kehitystä

Ei ole nykyaikaista, että vahinkoa aiheuttavat päästöt saavat toistua toistumistaan. Yritykset tosin menevät mielellään siitä, mistä aita on matalin, tekevät vain sen, mitä on pakko eikä yhtään enempää. Ympäristövastuullinen toimija ei kuitenkaan yritä kiemurrella vaan ottaa vaikka mallia muualta toimiakseen ympäristön kannalta järkevästi. Esimerkiksi toimivia lentokenttävesien puhdistusjärjestelmiä on tehty muualla maailmassa.

Luontoa ja ympäristöä ei tule kohdella välinpitämättömästi minimitasolla, jos kerran todetaan, ettei minimitaso riitä ja vahinkoa aiheutuu. Viimeistään ympäristöluvassa täytyy olla ajanmukaiset ehdot toiminnalle. Hinta se on silläkin, kun ihmiset ja veden luonto kärsivät.

Vaikka luonnon monimuotoisuutta yritetään turvata kansainvälisillä sopimuksilla ja kansallisilla toimilla, pitää muistaa, että vaikutamme myös paikallisella tasolla siihen, miten luonnon käy.

Vantaalta esimekiksi käy Mätäojan hakkuut, joissa kaupunki hakkasi erittäin harvinaisen kovakuoriaisen, halavasepikän, asuttamia puita.

Tiedon puute sekä viranomaisten ja muiden tahojen riittämätön keskinäinen yhteistyö voivat olla este luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle.

Mätäojan hakkuissa ei ollut kyse ainakaan siitä, etteikö kaupungilla olisi ollut käytettävissään alueen luontoarvoista riittävästi tietoa ja tietoa myös siitä, miten alueella tulee menetellä hakkuiden suhteen, kuten Kimmo Jääskeläinen ja Ismo Tuormaa totesivat Vantaan Sanomissa (1.6.).

Vantaan ympäristöyhdistyksen esitys siirtää kaupungin viheryksikkö tai merkittävä osa siitä ympäristökeskuksen alaisuuteen on tervetullut ehdotus (Jääskeläinen, Tuormaa VS 1.6.).

Kaupunkien ja taajamien luonnosta on saatavilla runsaasti tutkimustietoa. Tutkimukset ja selvitykset eivät kuitenkaan ratkaise luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ongelmaa, jos olemassa olevaa tietoa ei sovelleta käytäntöön. Tämä voi vaatia uusia näkökulmia ja toimintatapoja.

Erja Hakkarainen

Ympäristölautakunnan varajäsen

Eduskuntavaalit tulivat ja menivät. Suomen poliittinen kartta vaihtui ja muutoksia on ennustettu. Joka tapauksessa Suomi on haasteiden edessä muun muassa siinä, miten jakaa niukat resurssit niin, että ihmisten hyvinvointi olisi yhdenvertaista ja löytyykö tähän poliittista tahtoa.

Mutta muutoksia tapahtuu paikallisellakin tasolla. Esimerkiksi Koivulylän alueella on ollut käynnissä Tarhapuiston ja Kytöpuiston koulujen yhdistäminen. Tarhapuiston koulu lakkautetaan ja sieltä Kytöpuiston ja Päiväkummun kouluihin siirtyvät lapset aloittavat näissä kouluissa ensi syksynä.

Yhdistämistä on valmisteltu huolella ainakin mitä Kytöpuiston koulua käyvien kahden lapsen vanhemman näkökulmasta katsoo. Aikaisempien valmistelujen lisäksi tämän kevään kuluessa Tarhapuiston koululaiset saivat käydä tutustumassa Kytöpuiston kouluun ja sen nykyisiin koululaisiin. Ohjelmassa oli yhteisiä hetkiä ja toisiin tutustumista. Samoin on kysytty, ketkä ovat lasten ”parhaita kavereita” nykyisellä luokalla. Tavoitteena on, että kavereita voitaisiin laittaa samaan luokkaan, etteivät lapset joutuisi ihan kokonaan uuteen ryhmään luokkia suunniteltaessa.

Hienoa oli myös esimerkiksi tilaisuus, joka järjestettiin Kytöpuiston koulussa ensi syksynä opiskelevien lasten vanhemmille. Tilaisuudessa konsultti, entinen opettaja ja rehtori Jukka Ahonen puhui lapsen suhtautumisesta erilaisiin muutoksiin, ryhmän merkityksestä laselle ja vanhempien merkityksestä lapsen koulunkäynnin tukijoina. Mukana olivat myös aluerehtori Tapio Lahtero ja rehtori Maarit Hosio vastaamassa vanhempien kysymyksiin.

Olisi tietysti ollut hyvä, jos Tarhapuiston koulua ei olisi tarvinnut lakkauttaa, mutta tuli kuitenkin tunne, että ainakin tämä muutosasia on hanskassa!

Myös kaupunkiympäristössä pitää olla oikeus luontoelämyksiin. Luonnossa liikkuminen alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä. Pelkkä luontonäkymän katselu rentouttaa ja auttaa palautumaan stressistä. Lähiluonnon merkityksen huomaakin erityisesti silloin, kun lähiluontokohde uhkaa tuhoutua esimerkiksi rakentamisen tieltä.

Luontosuhdetta voi vaalia arkiympäristössä kaupungissakin, jos vain asuinalue on suunniteltu niin, että esimerkiksi rakennettujen puistojen lisäksi ympäristössä on myös luonnonmukaisempaa viheraluetta.

Parhaillaan Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisestä Östersundomin yleiskaavaluonnoksesta voi kertoa mielipiteensä kaavaluonnoksen nähtävilläoloaikana 21.4.-23.5.2011(http://yhteinenostersundom.fi). Luontojärjestöt ovat esittäneet kaavaluonnokselle vaihtoehtoisen suunnitelman, varjokaavan, jossa alueen ekologia ja luonto määrittävät kaavaluonnosta paremmin, minne voidaan ja kannattaa rakentaa niin, että rakentamisen haitat luonnolle ja virkistyskäytölle jäävät mahdollisimman vähäisiksi samalla huomioiden ilmastonmuutoksen tuomat haasteet yhdyskuntasuunnittelulle (www.varjokaava.fi).

Luontoarvot olisi jo aika ottaa yhtä tärkeänä osana kaupunkisuunnittelua kuin mitkä tahansa muut tekijät asukaslukuineen, työpaikkamäärineen ja julkisine liikenteineen.

Oma pointtinsa on myös sillä, että mahdollisimman luonnontilaisen lähimetsän on todettu nostavan asunnon arvoa.

Tilanne yhteiskunnassamme ja myös muualla Euroopassa on aivan omaa luokkaansa. ”Miksi osallistua Portugalin tukemiseen, kun omankin maan asiat ovat retuperällä?”, kuului äänestäjien kysyvän jne.

Tuloksista riippumatta omien vaaliteemojeni kohdalta voin todeta, että inhimillisyyden ja luonto- ja ympäristöarvojen puolustamista tarvitaan. Se jää nähtäväksi, miten ihmisten ja luonnon hyvinvointikysymykset kehittyvät ja miten ne konkretisoituvat seuraavan neljän vuoden aikana.

Hyvinvointi kuuluu kaikille – kaikille ihmisille ja muulle elävälle elämälle.

Lämmin kiitos äänestäjilleni ja muille tukijoilleni!